Labradorinnoutaja on Suomen suosituin koirarotu. Rotu nousi suosituimpien koirarotujen ensimmäiselle sijalle vuonna 2010 ja on sen jälkeen ollut suosituin rotu joka vuosi. Vuonna 2019 Kennelliitto rekisteröi 2307 labradorinnoutajaa.
Alkuperä
Labradorinnoutajan alkuperä löytyy Newfoundlandin saarelta. Koiria käytettiin alkujaan kalastajien apuna, ja lyhyen turkkinsa ansiosta koirat kuivuivat nopeammin noustessaan pois jääkylmästä vedestä. Tähän perustuu nykyäänkin labradorinnoutajien erikoistuntomerkit: kaksinkertainen vettähylkivä turkki ja erinomaisena peräsimenä toimiva saukonhäntä.
Newfoundlandista vietiin kalastuslaivojen mukana koiria Brittein saarille, jossa niitä jalostettiin edelleen. Iso-Britanniasta rotu levisi sittemmin muihin maihin. Englannin Kennelklubi hyväksyi labradorinnoutajat omaksi rodukseen vuonna 1903. Suomeen saapuivat ensimmäiset koirat 50-luvulla.
Monipuolinen koirarotu
Labradorinnoutaja on monipuolinen koirarotu, erinomainen perhekoira, käyttö- ja harrastuskoira. Rotumääritelmän mukaan koiran tulee olla yleisvaikutelmaltaan vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja hyvin toiminnanhaluinen. Labradori vaatii hyvän perustottelevaisuuskoulutuksen, koska labradori on suhteellisen suurikokoinen koira aikuisena. Urosten säkäkorkeus on keskimäärin 56-57 cm ja paino 40 kg molemmin puolin. Narttujen säkäkorkeus on 54-56 cm ja paino 30 kg molemmin puolin. Henkinen kehitys on hidasta, kuten monen muunkin suurikokoisen koirarodun. Urokset saattavat olla aikuisia vasta 3-4-vuotiaina. Toisaalta koira säilyy vanhuuteensa saakka oppimiskykyisenä ja saattaa intoutua seniori-ikäisenäkin uusista asioista.
Labradorit ovat mustia, ruskeita tai keltaisia.
Tyypillisesti koira hankitaan aluksi vain mukavaksi perhekoiraksi. Tämä onkin labradorinnoutajien suurin “käyttötarkoitus”.
Labradorit ovat eriytyneet ns. näyttely- ja metsästyslinjaisiin.
Linjat ovat ulkonäköltään hyvin erinäköisiä. Näyttelylinjaiset ovat vankkarakenteisia, voimakasrunkoisia ja runsasturkkisia kuten rotumääritelmä edellyttää. Metsästyslinjaiset ovat huomattavasti kevytrakenteisempia, sprintterimallisia ja usein ohutturkkisia koiria. Näyttelylinjaiset labradorit pärjäävät jokamiehen metsästyksessä. Näyttelylinjaiset koirat saattavat kilpailla menestyksellisesti sekä näyttelyissä että metsästyskokeissa. Metsästyslinjaiset eivät voi menestyä näyttelyissä johtuen juuri ulkomuodon eroista suhteessa rotumääritelmään.
Helppohoitoinen rotu
Labradori on helppohoitoinen koirarotu, joka yleensä syö mitä vaan. Ruokintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kasvuiässä; koira kasvaa nopeasti aikuiskokoonsa ja tämä asettaa isot vaatimukset nivelille ja luustolle. Nopeasti kasvaville koirille ovat ominaisia tietyt kasvuhäiriöt kuten lonkkaniveldysplasia ja erilaiset luutumishäiriöt.
Turkinhoito on hyvin yksinkertaista, vain harjaus ja pesu tarvittaessa. Karvaa lähtee yleensä kaksi kertaa vuodessa. Ja yleensä paljon! Labradori on kohtuullisen terve rotu moneen muuhun koirarotuun verrattuna. Jonkin verran esiintyy korvatulehduksia, kuten muillakin luppakorvaisilla koirilla, sekä ruoka-aine- ja muita allergioita.
Suomen Labradorinnoutajakerho ry.
Labradorinnoutajakerho ry perustettiin vuonna 1980 ja rotujärjestö siitä tuli vuonna 1999. Kerho järjestää virallisia taipumuskokeita, metsästyskokeita ja jäljestämiskokeita sekä koulutusta näistä lajeista. Lisäksi järjestetään erikoisnäyttelyitä sekä epävirallinen Club Show.
Tästä pääset Labradorinnoutajakerhon kotisivuille
Rotumääritelmä
Rotumääritelmän mukaan labradorinnoutaja on yleisvaikutelmaltaan vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja hyvin toiminnanhaluinen koira, jolla on leveä kallo, leveä ja syvä rintakehä sekä leveä ja voimakas lanne ja takaosa. Ominaispiirteiltään labradorinnoutaja on ystävällinen ja eloisa. Sillä on hyvä vainu ja pehmeä ote riistasta. Se on myös innokas uimari ja sopeutuva, uskollinen seuralainen. Luonteeltaan se on ystävällinen, innokas, tottelevainen ja yhteistyöhaluinen.
Katso tarkempi labradorinnoutajan rotumääritelmä tästä linkistä
Labradorinnoutajajien värien periytyminen
